Taidekokoelmat kertovat taiteesta, aikakauden ihanteista ja kiinnostavista taidekeräilijöistä. Keitä he oikeasti olivat? Mitä he tekivät? Parhaimmillaan kokoelman tarkastelu vie lähelle keräilijää. Voi aavistella tämän haaveita, tunteita, toiveita ja odotuksia. Voi päästä mukaan matkoille Euroopan kaupunkivilinään tai idyllisiin maisemiin – yllätyksellisten tai hartaasti suunniteltujen hankintojen äärelle.
Monien keräilijöiden taidekokoelmat ovat siirtyneet kodeista tai salongeista museoon, ne on ehkä jaettu osiin. Kokoelmat on irrotettu juuriltaan, mutta asetelma pysyy samana – kokoelmat ovat katsottavina. Kokoelmansa avulla keräilijä saattoi rakentaa haaveilemaansa julkisivua, miltei huomaamatta. Fanny Sinebrychoff (1862–1921) teki testamenttilahjoituksen miehensä kauppaneuvos Paul Sinebrychoffin (1859–1917) muiston kunnioittamiseksi vuonna 1921. Toivomuksena oli pitää kokoelmat yleisön helposti nähtävillä. Sinebrychoffien intohimoinen taideharrastus tutustuttaa myös kiinnostaviin asiantuntijakontakteihin sekä tärkeisiin keräilijätuttaviin. Monista aikalaisista poiketen Sinebrychoffit toimivat pariskuntana – vaimon rooli on näkyvissä.
Keräilijät matkalla
Julkisten taidekokoelmien myötä keräilijät nousevat näkyviksi. Monet elivät etuoikeutettua elämää, joillakin oli myös runsaasti rahaa taidehankintoihin. Keräily on ehkä ollut askel toiseen maailmaan – joskus todellisten matkojen muodossa. Seinälle ripustettuna teos myöhemmin muistuttaa menneestä, ehkä kutkuttavasta ostohetkestä. Idylliseen maisemaan uppoutumalla voi myös matkustaa paikkaan ja aikaan, joissa ei koskaan ollutkaan. Voimme katsoa maalauksen horisonttiin, seurata katseella taivaanrantaa, kukkuloiden välissä kiemurtelevaa tietä, ihailla sataman kupeessa välkehtivää merta. Millaiselle matkalle pääsemme? Videoteos Borgo (2002) kuljettaa katsojaa mukanaan pitkin Rooman sokkeloita. Ehkä matkailevat keräilijämme seikkailivat matkaoppaat käsissään juuri samoilla kujilla?
Kauneus ja illuusio – Klinckowströmin kokoelma (1. sali)
Aikalaiskirjeissä paroni Otto Wilhelm Klinckowströmistä (1778−1850) piirtyy kuva kansainvälisenä aatelisseikkailijana. Ajan seurapiirejä värittivät juorut ja skandaalit. Pelko kunnian menetyksestä väijyi eliittielämän vapauden taustalla. Klinckowström saavutti korkean aseman niin Ruotsin hovissa kuin myöhemmin Venäjän hallinnossa. Suomeen Klinckowström asettui Ruotsin poliittisten mullistusten myötä 1810-luvun alkuvuosien kuluessa. Hän oli helsinkiläisten seurapiirien keskushenkilö. Hänen salonkiaan on kuvailtu kaupungin suurimmaksi. Klinckowström oli mukana Suomen taideyhdistyksen varhaisessa toiminnassa. Kokoelmassa on maalauksia, joiden tunnelmat toivat ehkä mieleen keräilijän omat matkat, ehkä Italian maisemissa alkaneen romanssin. Klinckowström solmi avioliiton Sarah Cuthbertin (1772−1838) kanssa 1810.
”Hän lähti kohti etelää lähes joka kevät” – Eliel Aspelin ja ihana Italia (2. sali)
Eliel Aspelinin (1847−1917) varhainen keräily liittyy hänen matkoihinsa. Toisaalta matkat liittyvät taiteiden tutkijan akateemisiin tavoitteisiin. Ensimmäiselle matkalle Eurooppaan Aspelin lähti 1872. Aspelinin hankintoja kuvaa suuri innostus ja löytämisen riemu. Hän toivoo löytävänsä kiinnostavia aarteita pienellä rahalla. Monet hankinnat saattoivat olla huonokuntoisia. Ehkä romantisoitu patina lisäsi teosten charmia aikalaisten silmissä? Erään freskon hankinnasta Aspelin innostui kovasti – teoksen huonosta kunnosta huolimatta. Kuinka merkittävää olisikaan saada se Suomeen, jossa freskoja ei ennestään ollut! Taiteilijaystävä Axel Gallén (1865−1931) ilmoittautui tarvittaessa korjailemaan teosta. Taiteen tutkijoiden ja taiteilijoiden kiinnostus kohdistui usein samoihin ilmiöihin ja he matkustivat samoissa paikoissa. Italiassa massaturismi alkoi syntyä varhain, Vesuviuksesta muodostui vakiokohde jo 1700-luvulla. Italia on silti säilyttänyt lumovoimansa.
Aistillinen kauneus – Jalo Sihtola (2. sali)
Jalo Sihtola (1882−1969) loi kansainvälisen uran metsäteollisuudessa. Ura poiki matkoja ja työpestejä ulkomaille. Ensimmäiset taidehankinnat Jalo Sihtola teki 1907 työskennellessään Pariisissa. Pariisiin hän palasi yhä uudestaan. Kirjeissä Sihtola kuvailee näyttelykierroksiaan ja huutokauppakohteitaan. Ajatus omasta laadukkaasta vanhan taiteen kokoelmasta kulkee 1900-luvun taiteen viehtymyksen rinnalla. Sihtolan keräämiä teoksia yhdistää hienostuneisuus ja herkkyys, tyylillisestä vaihtelusta huolimatta. Keräilijällä oli runsaasti tärkeitä taiteilija- ja asiantuntijakontakteja. Kokoelman keräilyyn liittyi jo varhaisessa vaiheessa ajatus taiteen kauneuden jakamisesta mahdollisimman monen ihmisen ulottuville. Tämä toteutui kokoelman lahjoituksen myötä.
Suuresta maailmasta − Hjalmar Linder (3. sali)
Hjalmar Linder (1862−1921) kuului Suomen rikkaimpien joukkoon. Hän sai haltuunsa valtavan metsäomaisuuden sekä Mustion rautaruukin, sahan ja tilan. Omaisuutensa turvin Linder vietti vauhdikasta elämää – huolehtien samalla liiketoimistaan ja työläisistään Mustiossa. Matkustamisella oli suuri rooli Linderin elämässä. Hänen kirjakokoelmastaan löytyy runsaasti matkakirjoja. Linderistä kerrottaessa tragediat korostuvat menestystarinoiden ohella. Yhteiskunnallinen kannanotto aiheutti maineen menetyksen ja vainoa. Lopulta Linder myi omaisuutensa ja muutti pois Suomesta.
Linderin taideharrastus liittyy läheisesti Suomen taideyhdistykseen. Hän talletti arvokkaita teoksia Taideyhdistykselle jo vuonna 1904. Teokset sai liittää yhdistyksen kokoelmiin lahjoittajan kuoleman jälkeen. Vanhan taiteen ohella Linder keräsi aikalaistaiteilijoiden teoksia. Lisäksi hän hankki laajan kokoelman ranskalaisia julisteita, joissa korostuu ensimmäisen maailmansodan jälkeinen tulevaisuususko ja vapauden kaipuu.
Pariisiin ja pidemmälle − Herman Antell (4. sali)
Miljonäärikeräilijä Herman Antell (1847−1893) tunnettiin Pariisissa asuvien pohjoismaalaisten piireissä. Hänen valtava omaisuutensa oli perintö isältä. Antell valmistui lääketieteen lisensiaatiksi ja alkoi matkustella. Pariisiin hän ihastui ja hankki sieltä maailmaympärimatkansa päätteeksi kodin. Hän seikkaili Yhdysvalloissa ja Kaukoidässä asti ja hankki kiinnostavia esineitä. Lähi-Idän ja Välimeren alueille hän palasi yhä uudestaan. Egypti oli yksi lempikohteista. Antellin intohimona oli vanhojen rahojen keräily. Myös taidekokoelma on mittava. Hän osti vain sellaista mikä innosti ja viehätti. Taideinnostus liittyi taiteilijaelämän kaipuuseen ja toimi avaimena taidepiireihin. Varakkuutensa ansiosta Antell tilasi mieluisiaan aiheita suoraan taiteilijoilta. Walter Runebergin veistos Psykhe lamppu ja tikari kädessä on yksi keräilijän varhaisimpia tilaustöitä. Maisemakuvausten ohella Antell oli mieltynyt naiskuvauksiin ja antiikin kuvastoon. Walter Runeberg oli tuolloin nuori, nouseva kuvanveistäjä.
Tyylikästä ja tyynnyttävää − Carl von Haartman (5. sali)
Carl von Haartman (1819−1888) erikoistui synnytyslääkäriksi ja päätyi Venäjän keisarillisen perheen hovilääkäriksi. Opiskeluaikanaan von Haartman matkusteli Keski-Euroopassa, ja todennäköisesti tutustui suurten kaupunkien taidekokoelmiin. Julkisia kokoelmia muodostettiin vilkkaasti ja museoita rakennettiin. Taide oli tärkeä keskustelunaihe kulttuuripiireissä. Von Haartmanin keräily liittyi ehkä ajan henkeen – pietarilaisissa seurapiireissä kuului asiaan omistaa taidekokoelma. Alankomaalainen 1600-luku oli taiteessa muodikasta ja sopi maalaiselämästä haaveilevalle huippulääkärille. Kokoelmaan kuuluu pääasiassa hollantilaisten 1600-luvun taiteilijoiden nimissä olleita maalauksia. Eräs muotokuva kulki hankintahetkellä Rembrandtin nimellä. Nykytiedon valossa teos on myöhäisempi. Useat maisemamaalauksista oli attribuoitu Jacob van Ruisdaelille. Myöhemmät tutkimukset ovat tarkentaneet taiteilijanimiä, ja osa Ruisdaelin nimissä kulkeneista teoksista on seuraajien käsialaa. Carl von Haartman testamenttasi taidekokoelman Suomen taideyhdistykselle. Toiveena oli, että Gourly-tytär saisi pitää teoksia hallussaan elämänsä loppuun asti.
Paul ja Fanny Sinebrychoff
Punainen kellari, näyttely on esillä 14.11.2021 saakka
Paul Sinebrychoffin keräilyn taustalla ovat vahvat esteettiset mieltymykset. Tämä nousee esiin säilyneessä kirjeenvaihdossa. Paul Sinebrychoffin taiteenkeräilyn myöhempinä vuosina korostuu myös pyrkimys rakentaa johdonmukaista museokokoelmaa. Hankinnoissa näkyvät molemmat puolet – sekä omien mieltymysten että keräilyn kaanonin seuraaminen. Keräilyn alkusysäys liittyy yhteiselämän alkuvuosien huolettomaan matkailuun, sekä eurooppalaisten kokoelmien ihailuun. Juuri noihin aikoihin julkiset kokoelmat alkoivat syntyä ja vakiintua laajemmin. Taiteen keräily oli keino osoittaa taloudellista valtaa sekä kohottaa sosiaalista ja kulttuurista asemaa.
Paul ja Fanny matkustivat yhdessä, ja tutustuivat taidekokoelmiin yhdessä. Paulin kirjeenvaihdossa taidekokoelma piirtyy Paulin kokoelmaksi. Fanny esitti toiveita, paikka tietylle maalaukselle saattoi olla jo valittuna. Mikä todellisuudessa oli Fannyn osuus?
Oliko Fanny osa Paulin kokoelmaa – kaunis ruotsalaissyntyinen vaimo muiden viehättävien ruotsalaismuotokuvien keskellä? Fanny vaikutti erityisesti hopean, posliinien ja pienoisveistosten hankintaan. Nämä esineet liittyvät kotiympäristöön ja sisustamiseen, vaimolle sopivaan osa-alueeseen. Suurten mestariteosten hankinta ja varsinainen taiteentuntijuus kuului Paulin rooliin, ainakin kirjeiden perusteella.
Ruotsalaisella, vuotta 1809 edeltävällä taiteella on erityisasema Sinebrychoffien kokoelmassa. Keräily alkoi jo 1880-luvulla. Pariskunta muutti nykyiseen museorakennukseen Paulin äidin kuoltua 1904. Edustustiloissa kokoelma jakautui eri aikakausien mukaisiin periodisisustuksiin. Mielikuvitus ja todellisuus sekoittuvat, pariskunnan yksityiselämä jää piiloon. Ruotsalaiset sankarilliset muotokuvat olivat Paulin ensimmäinen kiinnostuksen kohde. Ruotsin Kuningatar Kristiinasta on kokoelmassa useampikin muotokuva. Lisäksi monet muut kuninkaalliset ja aateliset ovat edustettuina, myös merkittävässä miniatyyrikokoelmassa. Kustavilaiseen saliin hankittiin kevään 1904 Tukholman matkalta moniosainen kalusto. Kustavilainen intarsiakoristeltu kirjoituslipasto hankittiin Tukholmasta 1907. Sen kerrotaan kuuluneen Kustaa III:n sisarelle Sofia Albertinalle. Lipaston valmistuksesta on säilynyt myös suunnittelupiirustuksia.
Näyttelyn johdannot:
suomeksi lauantaisin klo 14, ruotsiksi kuukauden ensimmäinen lauantai klo 13 (ei koronarajoitusten aikana)
Näyttelyyn liittyvää ohjelmistoa
Lisätietoja näyttelystä:
Museonjohtaja Kirsi Eskelinen, p. +358 (0) 294 500 490, Kirsi.Eskelinen@siff.fi
Näyttelyn kuraattori, amanuenssi Salla Heino, +358 (0) 294 500 461, Salla.Heino@siff.fi
Tiedotus ja markkinointi:
Markkinointisuunnittelija Eija Pekkanen, p. +359 (0) 294 500 462, Eija.Pekkanen@siff.fi
Kuvatiedot: Nicola Viso (1724−1742): Rauniofantasia. Sinebrychoffin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria, Hannu Pakarinen
Tulevaa ohjelmistoa:
26.11.2021 – 16.1.2022 Kotimuseon joulu – joulukattaukset kotimuseossa
26.11.2021 – 27.2.2022 Sinebrychoffin taidemuseon ystävät ry:n taidehankintoja 10 vuoden varrelta (1 huone, 2. kerros)
26.11.2021 alkaen uusi kokoelmaripustus (2. krs. puistonpuoleiset salit)
9.12.2021 – 24.4.2022 Jarmo Mäkilä: Matrix – Hardcore (Punainen kellari)
17.2. – 28.8.2022 Linné ja pieni pala paratiisia
Näyttelyn pääsymaksu:
16 € / 14€ / Museokortti / alle 18-v. maksutta
Avoinna: ti, to, pe 11−18, ke 11−20, la, su 10−17, ma suljettu
Opastilaukset: myynti@kansallisgalleria.fi
Yhteystiedot: Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40, 00120 Helsinki, +358 (0)294 500 460, www.siff.fi
Facebook: @siffmuseo | Instagram @Sinebrychoffartmuseum | Twitter @Sinebrychoffart