Lauréus oli romantiikan maalaustaiteen edelläkävijä ja kosmopoliitti. Näyttely perustuu uuteen tutkimukseen ja Lauréuksen taiteen uudelleen arviointiin. Taiteilijan aika Roomassa saa huomiota taiteellisen tuotannon huipentumana. Edellisen kerran Alexander Lauréuksen taidetta esiteltiin monografisessa näyttelyssä 40 vuotta sitten Sinebrychoffin taidemuseossa.
Alexander Lauréus (1783–1823)
Alexander Lauréus syntyi Turussa, jossa hänen taiteellinen lahjakkuutensa huomattiin varhain.
Jo 19-vuotiaana hän muutti Tukholmaan opiskellakseen Kuninkaallisessa Taideakatemiassa.
Valmistuttuaan Lauréus loi menestyksekkään uran taidemaalarina Tukholmassa. Hänen teoksiaan
oli esillä vuosittain Taideakatemian järjestämissä näyttelyissä ja asiakaskunta laajeni vuosi
vuodelta. Tukholmassa Lauréus tapasi myös elämänkumppaninsa Charlotta Thyneliuksen, jonka
kanssa hän eli avoliitossa. Pariskunta matkusti yhdessä Pariisiin vuonna 1817.
Vuonna 1820 he jatkoivat matkaa Roomaan. Kohtaaminen valon ja auringon sekä italialaisen
kulttuurin kanssa teki suuren vaikutuksen Lauréukseen, ja Roomassa vietetystä ajasta tuli hänen
taiteellisen tuotantonsa huipentuma. Alexander Lauréus sairastui kuumetautiin Roomassa ja kuoli
vuonna 1823 vain 40 vuoden ikäisenä. Hänet on haudattu Rooman ei-katolisten hautausmaalle.
Lauréus Tukholmassa
Nuorelle opiskelijalle muutto Turusta valtakunnan pääkaupunkiin Tukholmaan oli iso askel.
Lauréus tutustui kuninkaallisiin taidekokoelmiin ja hollantilaiseen 1600-luvun maalaustaiteeseen.
Hollantilaisen kultakauden taiteen innoittamana Lauréus kiinnostui varhain tulenvalonäkymistä.
Hän erikoistui kuvaamaan sisäkuvia tai maisemia, jotka saivat valaistuksensa kynttilästä, soihdusta
tai avotulesta, usein myös kuusta. Monet aiheista ovat tuttuja vanhemmasta taiteesta: hahmoja
ikkunassa, naisia arkiaskareissaan, ja oppineita miehiä kirjastossa. Lauréuksesta tulikin
romanttisen laatukuvataiteen edelläkävijä Euroopassa.
Tukholmassa Lauréus kuvasi usein eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä toreilla, kapakoissa ja
viinikellareissa. Hän vei maalaustaidetta lähemmäksi viihdekulttuuria. Tavallisten ihmisten arki oli
tuolloin vielä harvinainen aihe maalaustaiteessa, eikä sitä juuri arvostettu akateemisessa
taidemaailmassa, joka suosi antiikin historiaa ja raamatullisia aiheita. Lauréus kuvasi niin työläiset,
sotilaat kuin hienot herratkin usein krouvissa. Krouvien pitäjät ja tarjoilijat olivat yleensä naisia.
Monissa teoksissa he joutuvat miesten ahdistelemaksi, kuten maalauksessa Husaareita kapakassa
(1810).
Teoksista löytyy usein humoristisia piirteitä. Maalauksessa Hyvin ravittu mies (1808) haparoivin
askelin kotiin kompuroiva herrasmies on koominen hahmo. Humoristinen on myös maalaus
Pastorin kestit (1815). Teoksen aihe perustuu löyhästi Anna Maria Lenngrenin runoon Kreivittären
vierailu (1800), joka kertoo kreivittären ja hänen tyttärensä visiitistä pastorin luona. Lenngren
korostaa sitä naurettavaa vaikutelmaa, joka syntyy pappien ja porvarien yrittäessä epätoivoisesti
jäljitellä ja imarrella aatelisia.
Ikkunat auki Eurooppaan
Lauréus matkusti Pariisiin syksyllä 1817 yhdessä elämänkumppaninsa Charlotta Thyneliuksen
kanssa. Pariisissa Lauréus kuvasi kansanjuhlia, kuten Ranskan kuninkaan kunniaksi vietettävää
juhlaa teoksessa St. Louis -juhla Pariisissa I ja II (1819), sekä katoavaa kansankulttuuria, kuten
esimerkiksi maalta tulleita katukauppiaita, jotka olivat pukeutuneet perinteisiin asuihin.
Lauréuksen työtilat Pariisissa eivät sopineet öljyvärimaalaamiseen, joten hän teki siellä ollessaan
runsaasti piirroksia. Yksi Lauréuksen harvoista Pariisissa maalaamista öljyväritöistä on
Maalaisnainen myy viinirypäleitä savoijilaispojille (1819). Lauréus on selvästi käyttänyt mallina
Carle Vernetin Cris de Paris -sarjan kuvaa Kirsikanmyyjä (1817).
Kahden ja puolen vuoden Pariisissa oleskelun jälkeen Lauréus jatkoi matkaa Roomaan keväällä 1820.
Rooman aika oli Lauréukselle vahvaa luomisvoimaista kautta, ja hän maalasikin Roomassa
keskeiset teoksensa.
Lauréus kuvasi roomalaisten arkielämää. Maalaukset raunioista ja munkeista liittävät Lauréuksen
romantiikan perinteeseen. Il Vignaruolo eli viininviljelijän perhe (1822) on idealisoitu esitys
yksinkertaisesta elämästä Rooman laitamilla. Maalauksissa Rukoileva munkki (1821) ja Munkki
viinikellariksi muutetuissa raunioissa (1823) näkyvä upea valon käsittely osoittaa, miten pitkälle
Lauréuksen tekniikka oli kehittynyt. Lauréus alkoi tehdä aiempaa suurempia maalauksia ja
Roomassa hänen mielikuvituksensa lähti laukkaamaan, kuten Lauréuksen viimeisessä, kesken
jääneestä teoksessa Katukuva Roomasta (1823) on nähtävissä.
Lauréus sai paljon kiitosta Italiassa maalatuista kansanelämän kuvauksista ja Ruotsin johtavat
taiteen kerääjät, kuten kruununprinssi Oscar ja kreivi Gustaf Trolle-Bonde ostivat hänen
teoksiaan.